Uutiset

Virginia Tech Hokies odottaa Aino Vuorista

Kuva: Juhani Järvenpää

Aino Vuorinen siirtyy pelaamaan ja opiskelemaan Yhdysvaltoihin, Virginia Techin yliopistoon. Lauantaina 3.7. pelattava Ilves-FC Honka jää Vuorisen toistaiseksi viimeiseksi otteluksi Hongassa ja Kansallisessa Liigassa, mikäli kaikki paperiasiat hoituvat ajallaan.

Vuorinen aloitti jalkapallon Hongan paidassa jo viisivuotiaana vuonna 2006 ja on edustanut keltamustia koko tähänastisen jalkapallouransa ajan. Jalkapalloharrastus alkoi kaksi vuotta vanhemman isoveljen kautta.

–  Veljen pelejä ja treenejä katsellessa pallottelin joukkueen muiden pelaajien sisarusten kanssa. Jossain vaiheessa ikäluokallemme perustettiin oma joukkue, nimeltään Pantteriinat. Silloin aloitin jalkapallon kunnolla harrastusmielessä.

Vuorisen perhe on asunut aina Tapiolan urheilupuiston lähellä ja kun velikin pelasi jo seurassa, oli Honka luonnollinen valinta joukkueeksi.

Juniorivuosilta mieleen nousee paljon hienoja muistoja, joista päällimmäisenä lukuisat ulkomailla pelatut turnaukset. Vuorinen muistaa pelanneensa ainakin Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa ja Itävallassa.

–  Jokainen turnausreissu on jäänyt mieleen ikuisiksi ajoiksi. Yksi ikimuistoisimmista kokemuksista oli Cordial Cup Itävallassa. Turnaukseen osallistui todella kovia joukkueita mm. Saksasta, mutta pelasimme todella hyvin ja selvisimme finaaliin. Finaalissa oli monta tuhatta katsojaa, joista lähes kaikki kannustivat meitä, tuntematonta joukkuetta Suomesta. Katsomossa oli huikea meininki. Voitimme lopulta turnauksen ja muistan sen uskomattoman tunteen siitä, että me pystyimme voittamaan näin kovatasoisen turnauksen. Sitä hetkeä en ikinä unohda.

Toinen juniorivuosien tärkeimpiä muistoja on BSM-mestaruus kaudella 2017. Mestaruus ratkesi kauden viimeisessä ottelussa PK-35:ttä vastaan, ja Vuorinen iski itse 1–0 voittomaalin.

–  En ollut koskaan ennen sitä voittanut suomenmestaruutta. Meillä oli todella hyvä joukkue ja koko kausi oli mahtava, hän muistelee.

Mestaruusjoukkueessa pelasivat mm. myös nykyään Vuorisen tapaan Hongan Kansallisen Liigan joukkueessa mukana olevat Nana Yang, Inka Kaivola ja Senja Koskinen.

Vuorinen teki debyyttinsä pääsarjatasolla kaudella 2019 ja nousi saman tien suureen rooliin. Hän pelasi avauskaudellaan yhtä vaille kaikissa otteluissa ja iski viisi maalia.

–  En todellakaan olisi uskonut, että saan heti niin suuren roolin liigajoukkueessa. Treenasin jo 2018 joukkueen mukana, mutta kun moni sen kauden joukkueesta vaihtoi maisemaa seuraavalle kaudelle, sain mahdollisuuteni. Olin 2019 yhä joukkueen nuorin, mutta en enää niin paljon muita nuorempi, ja siitä oli varmasti myös apua.

Kausi päättyi Hongan osalta upeasti hopeamitaleihin, ja kyseinen kausi onkin jäänyt liigauralta parhaiten mieleen.

Hän kertoo olevansa todella kiitollinen siitä, että joukkueen valmennus päävalmentaja Rosa Lappi-Seppälän johdolla luotti vahvasti nuoriin debytanttipelaajiin.

–  Iso vastuu kasvatti minua paljon. Koen, että on tärkeää pelata jo nuorena isoja minuutteja kovalla tasolla. Se kehittää pelaajana todella paljon. Kiitokset kuuluvat myös Milla Punsarille ja Pauliina Nuoralle. He opettivat minulle ja varmasti monelle muullekin nuorelle pelaajalle, miten liigajoukkueessa homma toimii.

Seuraavaa kautta häiritsivät loukkaantumiset, mutta Vuorisen kunnossa ollessa peliesitykset olivat vahvoja. Kymmenessä ottelussa syntyi kolme maalia. Kuluvalla kaudella minuutteja on tullut kahdeksassa liigaottelussa ja maaleja syntynyt kaksi. Kolmessa Suomen Cupin ottelussa Vuorinen heilutti vastustajan maaliverkkoja niin ikään kahdesti.

Hienojen muistojen lisäksi Honka on antanut paljon oppia sekä kentälle, että sen ulkopuolelle.

–  Koska olen aina pelannut Hongassa, käytännössä kaikki mitä olen koskaan jalkapallosta oppinut, on pohjimmiltaan tullut täältä. Olen pukenut melkein joka päivä viimeisen viidentoista vuoden ajan Hongan paidan päälle. On mahdotonta edes laskea, kuinka monta kertaa vanhemmat ovat kuskanneet minua Tapiolan urheilupuistoon treeneihin ja peleihin, katsoneet siellä pelejäni, tai kuinka monta kertaa olen astellut jollekin ”TUP:in” kentistä. On hienoa ajatella, että olen kasvanut honkalaisena viisivuotiaasta tähän saakka.

Hän kokee, että Honka ja jalkapallo ovat olleet kuin hyvä kummi. Joukkuelajina jalkapallo on antanut vahvat sosiaaliset taidot kentän ulkopuolellakin, sillä joukkueessa täytyy tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.

– Koen, että persoonani rakentuu paljon jalkapallon ja sen ympärille, että olen honkalainen. Hongassa on aina välitetty kaikista. Honka on antanut myös monia elämäni parhaita ystäviä. Pelaajien lisäksi olen saanut Hongasta upeita ystävyyssuhteita myös valmentajiin ja muihin taustahenkilöihin. Elämään on jäänyt monia ihmisiä, joille voisi soittaa ja kysellä kuulumisia.

Vuorinen ajattelee, että menestyvän joukkueen pohjana on aina hyvä yhteishenki ja usko omaan tekemiseen.

–  Kaikissa joukkueissa missä olen ollut mukana, on aina ollut älyttömän hyvä joukkuehenki. Se on todella spesiaalia eikä todellakaan itsestäänselvyys. Jälkeenpäin on kiva ajatella, että jokaisessa joukkueessa on ollut hyvä olla. Ikinä ei ole tullut sellainen olo, etten haluaisi olla Hongassa mukana. Täällä minusta on aina välitetty ja kehityksestäni pidetty hyvää huolta. Vaikka en koko ajan ole ollut joukkueen tähtipelaaja, niin minua on aina tuettu ja annettu mahdollisuus näyttää.

Hän kehuu myös Hongan liigajoukkueen ammattimaista toimintaa.

–  Tottakai aina voi kehittyä vielä lisää, mutta Hongassa hoidetaan asiat erittäin hyvin. Kun esimerkiksi maajoukkueessa kuulee kokemuksia muista seuroista, voi hetkeksi pysähtyä ja miettiä sitä, kuinka paljon hyviä asioita meillä on. Ammattimaisuus tulee toki olosuhteista ja seuran toiminnasta, mutta myös pelaajien ja taustojen asenteesta. Se on asia, joka Hongassa aina ollut erittäin hyvin kohdillaan. Taustalla tapahtuvalla toiminnalla ei sinänsä ole merkitystä, jos joukkue itse ei käyttäydy ammattimaisesti.

Hongassa myös pelaajien ääntä kuunnellaan.

– Täällä kysytään aina pelaajilta, mitä voisi parantaa ja toiveisiin reagoidaan hyvin. Olemme saaneet pelaajien näkemysten kautta kehitettyä asioita, ja seura on ottanut ajatuksiamme hienosti huomioon.

Monipuolisena pelaajana Vuorinen on pelannut monella eri pelipaikalla. Liigajoukkueessa vastuuta on tullut laidalla ja hyökkäyksessä.

– Maalivahti taitaa olla ainoa pelipaikka, jota olen urallani kokeillut vain kerran ja siitä en pitänyt lainkaan. Kaikki muut pelikentän paikat ovat oikein hyviä ja parasta on vain saada pelata. Eniten jalkapallossa nautin siitä hetkestä, kun saan laitettua murtavan läpisyötön ja joku pääsee tekemään siitä maalin.

Vuorinen on kuulunut jo pitkään ikäluokkansa maajoukkueen vakionimiin. Hän oli suuressa roolissa mukana niin U17 EM-kisoissa Liettuassa 2017, kun myös saman ikäluokan MM-kisoissa 2018 Uruguayssa. Tällä kaudella hän on ollut mukana U23-maajoukkueessa.

Hän ei halua asettaa vielä suuria tavoitteita uralleen.

– Suurin tavoitteeni on nauttia jalkapallon pelaamisesta joka päivä. Aion pelata niin kauan, kun siitä nautin. Miksi sitä muuten tekisinkään? Vietän niin paljon aikaa futiksen parissa, ettei sitä olisi järkeä tehdä, jos siitä ei myös nauttisi. Muuten en halua asettaa kovin tarkkoja tavoitteita uralleni. Tottakai olisi todella hienoa päästä pelaamaan esimerkiksi Euroopan koviin sarjoihin, mutta toisaalta tiedän, että opiskelu ja muu elämä on myös tärkeää. Niiden välille pitää löytää hyvä tasapaino.

Virginia Tech on Virginian osavaltion Blacksburgissa sijaitseva yliopisto. Yliopiston urheilutoiminta pyörii Virginia Tech Hokiesin nimellä. Hokies sijoittui viime kaudella ACC:n (Atlantic Coast Conference) runkosarjassa seitsemänneksi ja hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella lopulta toiseksi sijoittuneelle North Carolinalle.

Ajatus Yhdysvaltoihin yliopistoon lähtemisestä on kypsynyt vasta viime vuosina.

–  Löysin tämän mahdollisuuden ylipäätään vasta pari vuotta sitten, kun kuulin siitä muilta pelaajilta. Ei se välttämättä saman tien kovin paljoa houkuttanut, mutta kun tutkin asiaa enemmän, tuli olo, että tuohon voisin lähteä. Lopullisesti viime joulukuussa päätin lähteä. Mietin pitkään, että menen Suomessa korkeakouluun. Lopulta kuitenkin mietin, että miksi en lähtisi kokeilemaan. Tulisin varmaan katumaan enemmän, jos en olisi tätä mahdollisuutta käyttänyt.

Jalkapallon ohella Vuoriselle on tärkeää myös opiskelu ja muut asiat elämässä.

–  Koen, että minulla on paljon annettavaa elämässä muutenkin kuin jalkapallon osalta. Haluan alkaa heti työstämään myös muita osa-alueita opiskelun ja työelämän saralla. Siksi teenkin päätöksiä sillä ajatuksella, että molemmat onnistuvat hyvin. Tämänhetkinen ykköstavoite on se, että olen Yhdysvalloissa oma itseni, pelaan ja opiskelen hyvin, nautin elämästä, enkä stressaa liikaa.

Honka toivottaa Ainolle onnea ja menestystä Yhdysvaltoihin!

Yhteistyössä