Kiitos Nana Yang!
Nana Yang päättää hienon pelaajauransa. GrIFK:ssa kahdeksanvuotiaana jalkapallon aloittanut Yang siirtyi 12-vuotiaana Hongan junioreihin. Vuonna 2017 hän oli mukana voittamassa BSM-mestaruutta. Matka jatkui Hongassa aina liigatasolle saakka, jossa Yang debytoi kaudella 2019 pelaten yhtä vaille kaikki pelit.
Yang oli Hongassa suuressa roolissa myös kausilla 2020 ja 2021. Syksyllä 2021 hän siirtyi opiskelemaan ja pelaamaan Yhdysvaltoihin, Yalen huippuyliopistoon. Siellä hän toimi myös joukkueen kapteenina kaudella 2024.
Yang pelasi kesäisin Hongassa myös kausilla 2022 ja 2023. Yhteensä hän pelasi Hongan edustusjoukkueessa 67 liigaottelua ja 79 kilpailullista ottelua. Kausi 2019 päättyi Hongalla ja Yangilla liigan hopeamitalit kaulassa.
Yang kuului myös maajoukkuetasolla pitkään vakionimiin. Hän oli suuressa roolissa U17-maajoukkueessa Liettuan EM-kisoissa 2017 sekä Uruguayn MM-kisoissa 2018. Vastuuta on tullut myös vanhemmissa nuorisomaajoukkueissa.
– Päässä liikkuu paljon ajatuksia uran päättymisestä. Päälimmäisinä fiiliksinä on ylpeys ja haikeus. Ylpeys siitä kaikesta mitä olen saavuttanut yhdessä joukkuekavereiden ja taustahenkilöiden kanssa vuosien varrella ja siitä, kuinka kovasti olen itse painanut duunia ja kasvanut ihmisenä fudiksen ansiosta. Haikeutta tunnen, sillä tulee tietenkin ikävä pelikenttiä ja sitä, kun saa kuulua johonkin itseään suurempaan – joukkueeseen ja edustaa omaa maata, seuraa tai koulua, Yang sanoo.
– Uran päätös tuo myös tyhjyyden tunteen, koska onhan se outoa siirtyä urheilijan identiteetistä ja 20 tunnin treeniviikosta siihen, ettei enää olekaan joka päivä treenejä tai viikonloppusin pelireissuja. Viimeisenä on mainittava, että tuntuu myös huojentavalta, kun on vapautunut kilpaurheiluun liittyvästä tietynlaisesta stressistä ja paineesta. Tiesin, että nyt oli aikani laittaa nappikset naulaan ja keskittyä uuteen, jännittävään ja täynnä mahdollisuuksia olevaan elämänvaiheeseen.
Mitä futisurasta on jäänyt käteen, kentiltä ja niiden ulkopuolelta?
– Olen ennen kaikkea todella kiitollinen kaikesta mitä fudis on minulle antanut. Olen löytänyt parhaimmat kaverini Hongasta ja päässyt näkemään maailmaa. Fudis on antanut minulle yhteisön ja joukkueen osana oleminen on ollut siistein osa elämääni. Kentän ulkopuolella fudis on myös opettanut paljon. Olen omaksunut kovan työmoraalin, ajanhallintakyvyn ja tavoitteellisuuden, jotka tulevat palvelemaan minua koko loppuelämän niin työelämässä, kuin muutenkin, Yang pohtii.
Suuri osa Yangin elämästä on vierähtänyt Hongassa, keltamusta paita päällä.
– Koen, että Hongassa kehityin eniten urallani. Meillä oli C- ja B-junioreissa todella hyvä joukkue ja valmennus. Tätä lajia ei voinut olla rakastamatta siinä ympäristössä. Kun siirryin naisten joukkueeseen en voi sanoin kuvailla miten mahtava jengi meillä oli kasassa. Se pöhinä ja hauskuus mikä tuotiin meidän tekemiseen oli avaintekijä siihen kuinka paljon nautin fudiksesta.
– Minulle on aina ollut tärkeää haluta tehdä töitä toisten ihmisten vuoksi. Hongan joukkuekavereiden puolesta olin aina valmis antamaan kaikkeni kentällä. Ilman kaikkea tätä en olisi päässyt tälle tasolle tai huippukouluun Yhdysvalloissa. Hongasta olen löytänyt parhaimmat kaverini ja saanut olla osa uskomattoman hauskaa ja siistiä porukkaa. Suurin osa nuoruuteni lempimuistoista ovat tulleet Hongasta vuosien varrelta. Oli se sitten jutut pukukopissa, vieraspelireissut, isot voitot, pirkkasali kaatosateessa, saunaillat, you name it. Yang muistelee.
– Iso kiitos joukkuekavereideni lisäksi kuuluu kaikille valmentajilleni, seuran työntekijöille ja vapaaehtoisille. Niin moni asia tapahtuu pelaajien tietämättä pelikenttien ulkopuolella ja harvoin pysähdymme kiittämään kaikkea sitä työtä mitä muut tekevät meidän vuoksemme, jotta saamme pelata rakastamaamme lajia.
Mitä Yang jää kaipaamaan eniten nyt päättyvältä pelaajauralta?
– Jään kaipaamaan sitä tunnetta kun voittaa ison, tärkeän pelin. Se on tietynlainen euforia mitä ei pysty selittämään ellei sitä ole päässyt kokemaan. Samanlaista fiilistä on vaikeaa löytää muualta kuin huippu-urheilusta. Jään kaipaamaan Tapiolan urheilupuiston virheetöntä luonnonnurmea heinäkuun kesäillassa, kun käynnissä on syöttödrilli ja syötöt napsuu täydellisesti märällä nurmella. Ja tietenkin jään kaipaamaan pukukoppikulttuuria ja joukkueyhteisöä.
Loppuun Yang lähettää vielä terveiset junioripelaajille.
– Jos mitään oppeja tai viisautta voin jättää junnuille, niin löydä omat tapasi säilyttää rakkaus lajiin. Toisille sopii jokapäiväinen treenaaminen, kun taas toisille on tärkeämpää antaa myös tilaa muille asioille elämässä. Nauti pelaamisesta – ilon löytäminen kentältä on kaikkein tärkeintä. Ja viimeiseksi: vaikka tämä onkin haastavaa, älä vertaa itseäsi muihin vaan keskity ja luota omaan prosessiisi.
Hongan naisten edustusjoukkueen joukkueenjohtaja Jussi Tapola kiittää Yangia seuran puolesta.
– Haluan omasta ja seuran puolesta kiittää Nanaa esimerkillisestä honkalaisesta urasta. Nanaan henkilöityy kaikki FC Hongan arvot, äärimmäisen kilpailullinen, taitava ja aina kun on tarvittu Nana on ollut valmis kantamaan vastuuta niin itsestään, joukkueestaan kuin seurastaankin. Tulemme kaipaamaan erityisesti Nanan uskomattoman positiivista personaa. Kiitos Nana, on ollut etuoikeus seurata kasvuasi niin pelaajana kuin ihmisenä!
Kiitos Nana ja onnea tulevaisuuden koitoksiin!