Kiitos Paula Myllyoja!

Paula Myllyoja päättää hienon uransa päättyneeseen kauteen. Maalivahti edusti pitkällä urallaan Honkaa kahteen otteeseen, vuosina 2016-2018 ja päättyneen kauden 2024 loppupuolen. Viimeiset peliminuutit kirjattiin kauden päätösottelussa PK-35 Vantaata vastaan, kun Myllyoja tuli vaihdosta Hongan maalille 89. minuutilla. 

– Uran päättyminen on ollut kyllä todella vaikea paikka. Pelihaluja ja intoa olisi vielä vaikka kuinka, mutta halusin päättää itse siitä kuinka ura loppuu ja siinä mielessä on ollut helppo seisoa päätökseni takana. Käynnissä on nyt iso identiteettiprojekti jossa liu’un huippu-urheilijasta hyvinvointiin tähtääväksi liikkujaksi. On tosi eri juttu tavoitella jotain puolimahdotonta (sillä asetin tarkoituksella tavoitteeni aina himpun ”liian” korkealle) kuin jotain mikä on saavutettavissa verrattaen melko pienin ponnistuksin, Myllyoja sanoo. 

Jo 2001 Pallo-Iiroissa ensimmäiset liigaottelunsa pelannut Myllyoja on edustanut Suomessa pääsarjatasolla Hongan lisäksi myös Vaasan FC Sportia, MPS:ää, KMF:ää, FC Unitedia, Ilvestä, PK-35 Vantaata ja Åland Unitedia. Ulkomaiden kentillä hän on pelannut Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Ruotsissa. Suomen maajoukkueen maalilla Helmareissa Myllyoja on torjunut kuudessa A-maaottelussa. 

Myllyoja on juhlinut Suomen mestaruutta Hongassa kaudella 2017 sekä PK-35 Vantaan paidassa kahdesti, 2014 ja 2015. 

Tärkeimmäksi uraltaan saaduksi asiaksi hän nostaa ihmiset. 

– Monta rakasta ystävää ja sadoittain erilaisia tarinoita valtavan upeiden tyyppien kanssa. Ehdottomasti kärkisijan hyvänä jakajana voin sanoa, että löysin paikan jossa uskalsin olla kokonaan minä. Peli ja treenit vapauttivat minusta sellaisen version, jonka kanssa on ollut upea elää. Sain olla kaikin tavoin kaikkea mitä halusinkin olla. Ei minua aina hyväksytty futiksessakaan ja tottakai oli sellaisia jotka halusivat kontrolloida tai muuttaa minua, mutta pelistä itsestään sain kaverin joka rohkaisi luottamaan siihen sisäiseen ääneen, joka on paras versio itsestäni mitä tiedän. Olen vihdoin löytänyt tapoja kokea sitä samaa myös muussa elämässä ja se on ollut valtavan tärkeä oppi minusta itsestäni.  Sen tyypin kanssa joksi kasvoin haluan jatkaa myös elämässä eteenpäin ja sen olen ottanut tästä kaikesta mukaani. Se Paula on rohkea, ahkera, päättäväinen, tietää arvonsa ja pitää huolen ympäristöstään. En usko että olisin saavuttanut sellaista versiota itsestäni ilman tätä upeaa lajia. 

Myös Hongalla on ollut tärkeä rooli pitkällä uralla. Myllyoja saapui Honkaan kaudelle 2016 PK-35 Vantaasta. 

– Kauden 2015 jälkeen tiesin, että olen oikealla tiellä jalkapallon suhteen ja toipuminen leukemiasta ja sen jälkiseuraamuksista oli niin pitkällä, että halusin nähdä mihin minusta on muuallakin kuin vallitsevassa mestarijoukkueessa. Treeni kulki ja kroppa antoi yhä paremmin vastetta harjoittelulle. Minulle oli myös erittäin tärkeää löytää taas joukkue, jossa voin hyvin myös henkisesti ja siksi päätin ottaa puhelimen käteen ja jutella Zaanon (Luciano Posillipo) kanssa Hongan maalivahtitilanteesta. Hyvin pian ensimmäisten treeniviikkojen jälkeen oli helppo todeta, että olin valinnut oikein. Siitä alkoi minulle todella tärkeät vuodet ja kasvoin urheilijana isoja askelia Honka-vuosieni aikana. Oli aivan mahtava tulla treeneihin tietäen, että meidän valmennus oli laittanut itsensä täysillä likoon puolestamme ja että he oli tavallaan ”hullumpia” kuin minä tavoitteidensa kanssa. En ollut kokenut sellaista varmaankaan koskaan ennen ja sain siitä paljon itseluottamusta ja uskoa siihen että voin saavuttaa vielä isompiakin asioita. Ja sitten oli tietysti myös pelaajat, joista en voi laulaa tarpeeksi ylistyssanoja. Sellaista joukkuehengen ja motivaation yhtälöä en tiennyt edes olevan. Vuoden 2017 mestaruus on minulle edelleen yksi isoimmista onnen hetkistä. Se tapa millä me se voitettiin on ihan älyttömän upea tarina, Myllyoja muistelee. 

Jalkapallouralta jää mieleen monia upeita hetkiä. 

– Edellä mainittu mestaruus ja kaikki sen ympärillä tietenkin. Ja ihan miljoona muuta isoa hetkeä, tunteita on kyllä piisannut laidasta laitaan. Kaikki vuoden 2007 jälkeen on ollut plussaa ja olen vain ollut niin kiitollinen että jaksoin taistella tieni takaisin kentille. Sain niin paljon ja enemmän kuin mihin ehkä kukaan muu uskoi kuin minä itse. Kaikki se haaveilu ja työ kulminoitui mitaleissa ja saavutuksissa (kuten upeat pronssit KMF:n kanssa 2008 ja 2009), ensimmäisessä mestaruudessa (PK-35 Vantaa 2014), ensimmäisessä A-maajoukkuekutsussa ja myöhemmin debyytissä, siirtymisessä ammattilaiseksi ja sopimuksissa ulkomaille, sekä EM-kisapaikassa. Mikään noista ei tuntuisi kuitenkaan miltään, ellei niitä olisi saanut tehdä ystävien ympäröimänä ja omaa sydäntä kuunnellen, hän sanoo. 

Paljon antaneen jalkapallo-uran jälkeen montaa asiaa jää luonnollisesti myös kaipaamaan uran jälkeisessä elämässä. 

– Jään kaipaamaan eniten pukukoppia eli joukkue-elämää ja sitä, että olin osa jotain suurempaa yhteisöllistä tavoitetta. Sitä, että jokaisella päivällä ja hetkellä oli jokin niin suuri tavoite ja merkitys, että laitoin kaiken muun toissijaiseksi sen edessä. Ja varmasti muutakin mitä en osaa nyt sanoittaa. On helppoa olla onnellinen siitä, että sain kokea niin valtavan paljon, Myllyoja päättää. 

Honka onnittelee Paulaa upeasta urasta ja kiittää ajasta Espoossa!